Siam Reap orpokoti ja Phnom Penh joukkohaudat

Myyjä

Keskiviikkona aamupalan jälkeen lähdimme paikallisten markkinoille, siellä olikin säpinää. Oli ruokaa, juomaa, ompelijaa, kenkäkauppiasta, vaatteiden myyjää....

Jonkun tuktukin jalkatilassa oli kolme elävää kanaa jaloistaan toisiinsa sidottuna.

Joku turisti kyseli, että haluaako Sami ostaa kaksi kanaa, niin saisi kolmannen kaupan päälle.

Kanoja 

Ranskalaistyyliä

Tässä myyjä putsaa sian päästä karvat pois

Vihannekset ovat tuoreita

Mustaa riisiä

Soihtuja maaseudulle ja riisiä

Tässä lainattua tekstiä:
"Kolme neljästä Kambodžan kodista ei ole sähköverkossa. Silti miltei kaikissa kodeissa ladataan puhelimia ja katsotaan televisiota – monet ovat lukutaidottomia, joten televisio tarjoaa viihteen lisäksi ikkunan maailman tapahtumiin. Useimmiten virta otetaan auton akuista, jotka latautuvat dieselgeneraattoreilla. Aurinkoenergia ei ole Kambodžassa vielä kovin tunnettua. Suomen tukema hanke raivaa yrityksille mahdollisuuksia edistää maaseudun sähköistämistä aurinkoenergialla"
http://www.finland.or.th/public/default.aspx?contentid=245813
 

Pullossa on skorpiooni ja cobra sekä viinaa, siis juotavaksi

Kalat leikattu näin ja nyt on siis kuivatus meneillään

Tässä jauhetaan kookosta

Torilla käynnin jälkeen lähdimme tuktukilla kohti satamaan, josta lähtee veneitä kelluvaan kylään. Vuokrasimme veneen, oppaan ja kuljettajan hintaan 20 dollaria (15,50€), lähdimme jokea pitkin Tonle Sapin järvelle, joka on Kaakkois-Aasian suurin järvi.

Asumuksia tolppien varassa, joen pinta nousee sadekautena niin paljon, että osa taloista kelluu

Joella

Ensin meidät vietiin krokotiilifarmille, jossa opas kertoi meille, että paikalla on paljon lapsia käärmeiden kanssa kerjäämässä, mutta älkää antako näille lapsille rahaa, oli oppaan neuvo.
Vanhemmat laittavat lapset kerjäämään turisteilta, eivätkä laita lapsiaan kouluun, vaan rahastavat heidän avullaan.

Tyttö pesusoikossa

Seuraavaksi meidät vietiin paikalliseen kauppaan (kelluvaan sellaiseen), josta voimme ostaa riisiä tai nuudelia, jotka voisimme itse viedä orpokotiin. Riisin hinta 65dollaria (50€) / 50kg ja nuudelilaatikon hinta oli 35dollaria (27€), emme ostaneet kumpaakaan. Ihmettelimme riisin hintaa, kun maa kuitenkin tuottaa sen itse.

Alueella käy turisteja kuitenkin kymmeniä päivässä ja jos yksi turisti vie säkillisen riisiä päivässä orpokotiin, niin 50kg säkistä riittää paikalla olleelle 20:lle lapselle pitkälti yli kuukaudeksi 

Taitaa olla niin, että riisisäkki päätyy kauppaan takaisin, rahastavat vaan turistilla

Nyt kirjoitan tätä blogia täällä Phon Phenissä, Kambodzan pääkaupungissa ja minua ärsytää tuo rahastus.
Täällä kaupassa käydessämme kysyimme samanlaisen nuudelilaatikon hintaa ja se oli 6,5 dollaria (5€) ja riisisäkki maksaa 15 dollaria (11,60€) Ottiko kauppa tuon nuudelin erotuksen 22€ ja riisin 38€ vai menikö oppaallemme myös osa? Tuntuu todella röyhkeältä tuo rahastus.

Koulun ja orpokodin lapsia

Tässä toimii koulu ja samalla orpokoti. Tänne sai myös lahjoittaa rahaa lukolliseen lippaaseen. Opas kertoi, että on viisaampi antaa raha suoraan opettajalle.
Eipä tainnut tuo raha mennä lapsille, nyt kun asiaa ajattelen.
Tästä reissusta jäi kyllä kuristava kipu kurkkuun ja ahdistava olo. Miten lapsi ei saa olla lapsi? Leikkiä ja nauraa. Miksi lasten pitää kerjätä vanhemmilleen rahaa ? Miksi ? Näihin kysymyksiin en varmaan saa vastauksia.

Keittiöstä

Leikkiä orpokodissa pahvien kanssa., ensimmäistäkään lelua me ei nähty

Kun lähestyimme satamaa, niin oppaamme kertoi, että voisimme antaa tippiä kuljettajalle ja hänelle. Ja varmisteli vielä päästyämme rantaan, että ymmärsimme tuon tippi jutun. Emme kuitenkaan antaneet.

Lähdimme torstai aamulla pikaveneellä kohti  Phnom Penhiä tuota samaista suurta järveä pitkin. Matka kesti yli 5 tuntia, ensin järven yli ja siitä jokea pitkin perille. Tässä jokisuistosta kuvia matkan varrelta.

Pikaveneen katolla satamasa, kohteena pääkaupunki Phnom Penh

Lasten iloa

Tässä kuvia Phnom Penhistä

Paikallisten bussi

Kambodzan ex-kuningas Norodom Sihanouk on kuollut 15.10.2012 89-vuotiaana ja edelleen  katu kuninkaan palatsin edestä oli suljettu ja palatsiin ei päästetty vierailijoita. Ihmiset kävivät laskemassa lootuksen kukkia hänen kuvansa eteen.
Naiset ovat pukeutuneet mustaan hameeseen ja valkoiseeen puseroon.

Yksi surijoista

Varasimme kyydin perjantaiksi, Killing Fields- joukkohaudoille, S21-kidutus museoon ja Russian markkinoille.

Joukkohauta josta on löytynyt lasten ja naisten luurankoja, tällaisia joukkohautoja oli useita. Aidassa turistien jättämiä rannekoruja.

Ensin oli vuorossa Killing Fields, kuolemankenttä. Tämä punakmerien teko, jota Pol Potti johti on tapahtunut 1970-luvun lopussa. Tuona aikana tapettiin, kidutettiin kuoliaaksi tai he kuolivat aliravitsemuksen seurauksena, arviolta 2 miljoonaa Kambodzalaista. Punakhmerit tyhjensivät valtaan tultuaan kaupungit ja pakottivat ihmiset asumaan ja työskentelemään maaseudulla. Riisin tuotanto oli saatava kolmin kertaiseksi. Kaikki julkiset laitokset lakkautettiin, perheet hajoitettiin. Ihmiset jotka olivat mm. koulutettuja, jotka käyttivät silmälaseja, eri uskontokuntiin kuuluvia ja joilla oli pehmeät kädet, kidutettiin kuoliaaksi. Punakhmerit ehtivät toimia Kambodzassa neljä vuotta, kunnes Vietnam hyökkäsi Kambodzaan ja lopetti punakhmerit toiminnan.
Itse Pol Pot kuoli 1990- luvun loppupuolella. Vielä on hengissä neljä päärikollista.

Lapsia on tapettu ottamalla jaloista kiinni ja iskemällä päätä puuta vasten, samasta joukkohaudasta on löydetty naisia ilman vaatteita, heidät on ensin raiskattu ja sen jälkeen tapettu. Luoteja ei silloin käytetty, koska ne oli kalliita, vaan hakattiin kuokalla, sapellilla tms. ihminen kuoliaaksi.

Tämä joukkohauta on avattu 1980

Maasta nousee vieläkin vaatteita

Luita tulee esiin myös mullan seasta

Rakennus, jossa on pääkalloja monessa kerroksessa, yhteensä 8000

Osassa kalloissa on jälkiä kuokan tms. iskuista

S21 vankila, jossa kidutuksia tapahtui

Seuraavaksi matkamme jatkui S21 vankilaan.
Punakhmerit ottivat tämän lukion rakennukset ja rakensivat tänne kidutussellejä. Edessä yksi niistä, yläpuusta sidottiin ihminen jaloista roikkumaan ja kastettiin pää ulosteruukkuun.  

Yksi kidutushuoneista

Vankila koppi vain vajaa 2 neliötä

Kaikki valokuvattiin ja heistä jokaisesta tehtiin omat muistiinpanot

Lapset ja äidit tapettiin

Tämän kierroksen jälkeen ajateltiin, että tämä on tapahtunut meidän sukupolvessa. Tuktuk kuskimme kertoi Siam Reapissa, että hänen isänsä (50v) on ollu pakkotyössä kaivamassa riisipelloille kastelualtaita 14 vuotiaana.

Ja hänen isoisänsä kuoli siellä kovan työn ja aliravitsemuksen seurauksena. Heille kun annetiin vain kupillinen riisiä päivässä.
Näitä joukkohautoja on useita Kambodzassa, osaa ei ole vielä löytynyt ja osaan ei päästetä turisteja.

Tuolla rakennuksessa oli maalattu tauluiksi noita kidutusmenetelmiä. Kauheita kuvia :(
Seuraavaksi oli vuorossa Russian markkinat

Russian markkinoiden portilla

Parturit kadulla Phnom Penhissä