 |
| Kuvat kertovat varmaan enemmän, kuin tuhat sanaa |
Sunnuntaina saavuimme Gili Air nimiseen pieneen paratiisisaareen, joka on Lombokin lähellä ja n. 15 min. venematkan päässä.
Olemme kiertäneet saaren rantoja pitkin kahtena eri päivänä ja matkaa kertyy 6,5 km. Simpukankuoria on muovikassissa kotiin viemiseksi, muistoksi paratiisisaaresta.
Saari on silti aika paljon muuttunut viime kerrasta, vuodesta 2009, silloin oli majoituspaikkoja ja ravintoloita paljon vähemmän. Mutta ihan rauhassa saa saaren rantoja pitkin kiertää, ettei törmää välttämättä yhteenkään ihmiseen.
Paikallinen väestö saarella ei ole enää niin ystävällistä, kuin ennen. Lieneekö syy liiallinen turistien määrä, kuka tietää... vaikka aika hiljaista täällä on.
Tiistaina iltapäivällä tuli vesisade ja ukkonen, sitä sadetta sitten riitti koko illan. Syömään jouduimme menemään ilman kenkiä, kun vettä oli paikoin nilkkoihin asti, onneksi bungalowissamme oli iso sateenvarjo.
Keskiviikkonakin tuli sadekuuro ja tunnin verran taisi sataa ja illalla oli jo ihan hieno ilma. Söimme rannalla, varpaat hiekkaan upotettuina ja kuuntelimme laineiden liplatusta.
Yöllä saapui uusi ukkosmyräkkä, joka herätti meidät kovalla salamoinnilla ja jyrinällä.
 |
| Hevoskyyti hotellille |
Saarella ei ole moottoriajoneuvoja. Hevosia kärryineen odottaa veneiden luona, ne sitten vievät hotellille ja hakevat sieltä pois.
 |
| Hyvää kesää, kertoo varvastossun teksti, puun oksalla |
Joka haluaa pois hälinästä, kaupustelijoista, liikenteen melusta ja saasteista... on Gili Air hyvä valinta.
Muutimme matkasuunnitelmaa ja tulimme kuitenkin lentäen sieltä pois, tänne Balille, Ubudiin.
Aivan ihana paikka!
VastaaPoistaTaidan muuttua vihreäksi :)
Mikä teidän majapaikka oli siellä Gili Airilla? Täytyy tutkia netistä :)
t. Liisa
Kiitos Liisa kommentista :) Hotelli oli Oseans 5, ei mikään viiden tähden hotelli, mutta ihan ok. Paljon oli sukeltajia, siinä annettiin sukellusopetusta ja tehtiin sukellusretkiä.
PoistaViimeksi (2009) meillä oli saaren pohjoisosasa hotelli ja se on vielä rauhallisempi.
AAAAaa, syödä rannalla, varpaat hiekassa ja kuunnella laineenliplatusta apuva, kuulostaa niin ihanalle:))On kyllä ihanan näköistä, voiko tämmöstä ollakkaan. Ei autoja eikä mopoja<3
VastaaPoistaKiitos Askartelin itte :) Oli kyllä ihana tunnelma, sellainen ihana rauhallisuus, ilman liikenteen melua, kauheaa kiirettä.... :)
PoistaOi kuinka kaunista!! Hyvin voisin kuvitella viihtyväni tuossa maisemassa :)
VastaaPoistaKiitos Pepi kommentista :) Kaunista on ja niiiiiiin rentouttavan rauhallista, uskon että varmasti viihdyt :)
PoistaVoi hyvä luoja mikä paikka! Olispa parempia sanoja kuvaamaan tätä kuin paratiisi... Onkohan meidän suomalaisten sanasto niin köyhää tällä saralla siksi, että ennen vanhaan ei ihmiset kerta kaikkiaan päässeet koskaan näkemään näin jumalaisia paikkoja. Siis niin on ihana että itku pääsee. Imekää nyt itseenne kauneutta ja raukeutta niin paljon kuin irti saatte, jos sillä jaksais sitten körötellä kotomaassa siihen asti kunnes seuraavan kerran reissuun lähdette :)
VastaaPoistaKiitos Menna Waris :) Niin, miksi meidän esi-isät ovat joskus valinneet kylmän pohjolan. Kesää Suomessa on parisen kuukautta ja siitäkin puolet sataa. Kyllä me Suomalaiset varmasti olisimme iloisempia, jos aurinko ja lämpö meitä hellisi, niin kuin täällä.
VastaaPoistaYritämme vetää kaiken kauneuden ja lämmön itseemme, harmi ettei tätä lämpöä voi sinne Suomeen lähettää :)
Kyllä tuolla todella näyttää ihan paratiisimaiselta. Katselin koko matkabloginne läpi takaperin lopusta alkuun. En heti viime syksynä tullut panneeksi tätä omaan blogiluettelooni, niin että olen unohtanut käydä katsomassa. Voi mikä matkakertomus ja voi mikä matka teillä on ollut. On upeita, huikeita maisemia, kauniita kukkia, kasveja, puistoja ja puutarjoja, on idyllisiä tai vähemmän idyllisiä hökkeleitä ja mahtavia sekä uusia että vanhoja että ikivanhoja rakennuksia, herkullisia ruokia ja myös ei-niin-herkullisia. Eksoottisia hedelmiä, kuten sitä kuvasta päätellen hiukan kaktuksen lehden näköistä, jonka sisällä on omenan makuisia "herneitä". Myös sairaalareissu ja sakkoja sekä järkyttäviä kohtia kuten punakhmerien murhien muistomerkit, säälittäviä lapsia, tyttöjä ja eläimiä. Mutta hyvin paljon kauniita, mielenkiintoisia, ystävällisiä, hymyileviä ihmiskasvoja. Mieleen jäi erityisesti mummo, jonka kuva oli käsitelty mustavalkoiseksi.
VastaaPoistaKiitos Paula:) Ja tervetuloa lukijaksi. Mahtava reissu on meidänkin mielestä ollut, vaikka välillä on itku kurkussa ollut, kun on noita surkeuksia katsellut. Lasten kurjat olot satuttavat eniten.
VastaaPoistaPitäisi osata olla kiitollinen, siitä kaikesta, mitä itsellä on ja kuinka pienellä tavaramäärällä sitä tulee toimeen. Ei ihmistä tee onnelliseksi se tavaramäärä ja laatu, onnellisuus tulee ihan pienistä asioista, hymystä, kauneudesta, perhosen lennosta,... Voi, kun tämän muistaisin vielä, kun kotiin palaamme
Upeita kuvia! Harmittaa kyllä vähän itseänikin, että turismi on päässyt jo paljon pilaamaan näitä paikkoja, Gili Airia tosin vähiten. Mutta esimerkiksi Balilla ja Gili Trawanganilla näkyy kyllä selvästi, mitä turismi on saarille tehnyt.
VastaaPoistaToivottavasti saaret pysyisivät kuitenkin vielä pitkään (ja tietysti toivottavasti aina) sellaisina, että niille pääsyä odottaa kuin kuuta nousevaa.. :)
Ihana tämä sun blogi kaikenkaikkiaan, täytyy tutkia paremmalla ajalla vielä enemmän noita vanhempia postauksia, nyt alkaa tulemaan jo kiire, kun aloin muistelemaan Bali-aikoja.. :)
Kiitos hosuli :) Ja tervetuloa lukijaksi. Toivottavasti saaret säilyvät paratiisinä ikuisesti. Emmekä me turistit pilaa näitä ihanuuksia.
VastaaPoistaOi kuinka kaunista!! Aivan ihana paikka!
VastaaPoista